Blogini tunnollisin seuraaja

Hän ei koskaan kommentoi postauksiani. Tiedän silti, että hän on käynyt lukemassa kuulumisiani. Kun alan selittää tekemisiäni puhelimessa, hän kuittaa sanomalla: "Joo, minä tiedän. Se oli blogissasi."

Hän on ollut mukana alusta asti.

Hän ei ole juoksija, eikä hänestä mahdollisesti sellaista koskaan tule. Eikä tarvitsekaan.

Hän tuntee lapseni myös oikealta nimeltä ja tietää myös sen, mistä en tänne kirjoita.

Hän aloittaa aamunsa avaamalla älypuhelimensa. Ensin hän tarkastaa Dagens Nyheterin ja paikallisen iltapäivälehden nettiversiosta, onko joku sellainen kuollut, jonka kuolemasta pitäisi tietää. Sen jälkeen hän tarkastaa, olenko päivittänyt blogiani.

Olen tuottanut pettymyksen jo monena aamuna. Mutta nyt täältä tulee tervehdys ja vieläpä hyvin henkilökohtainen:

Oikein hyvää huomenta rakas syrrani siellä lahden toisella puolella, kahden järven välissä. Olet rakas.


Olen tänään pullantuoksuinen äiti. Keskityn maratonvalmisteluissa syömiseen, kunnolle kun ei voi enää tehdä mitään ennen sunnuntaista maratonia. Jos kerran lyllerrän Helsinki Spring Marathonin läpi, niin teen sen sitten pehmoisella masulla ja pulleilla poskilla. 


Ei kommentteja