7. maraton: Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010

Juoksu ei mahtunut arkeeni vuoden 2008 maratonin jälkeen. Elämässä tapahtui liikaa isoja asioita. Jatkuva univelka painoi mieltä ja jalkoja. Ilmoittauduimme silti alkuvuodesta 2010 mieheni kanssa toiveikkaina Tukholman maratonille. Siitäkin huolimatta, että rautainen peruskuntomme oli karissut kuukausi kuukaudelta.

Tukholman maraton tuntuu aina tupsahtavan yllättäen. Tammi-helmikuussa siihen on vielä tosi pitkä aika ja yht´äkkiä ollaankin toukokuussa, jolloin treenausta pitäisi alkaa keventää. Pahempi juttu, jos ei ole vielä edes aloittanut. Seitsemännen maratonin lähestyessä olimme treenanneet kerran, hieman yli kolmen kilometrin verran. 

Katselimme lähtöviivalla viimeisen päälle treenattuja maratoonareita. Ei hemmetti. En kuulunut todellakaan joukkoon. "Ehkä me vaikka jätämme homman puolimaratoniin. Katsotaan sitten, jookosta."

En nauttinut maratonilla yhdestäkään askeleesta. Kiroilin koko ajan. Suurimman osan mielessäni, mutta kyllä niitä purkauksiakin piisasi ihan riittävästi 42 kilometriin. 

Olimme molemmat hiirenhiljaa 21 kilsan kohdalla. Jokainen soluni huusi: "Lopetetaan tämä p***a!" mutta suustani ei päässyt pihaustakaan. Olimme molemmat kypsiä juoksemiseen, mutta kumpikaan ei halunnut sanoa ääneen sitä, mitä ajatteli.

Kärsimysten taival päättyi maaliin, kiitos sisun, lihasmuistin ja tutun reitin. Käytimme tuskien taipaleeseen yli viisi ja puoli tuntia (loppuaika: 5:35:10), eli juoksin jopa ensimmäisen maratonini tätä nopeammin. 

En iloinnut ajasta, enkä kehdannut aikoihin sanoa ääneen, että olimme olleet niin tyhmiä, että ylipäänsä lähdimme treenaamatta maratonille. Juoksusta pikavauhtia toipuvat lihakset olivat ainoa ilon pilkahdus. Teoriani "läskissä ei kipu tunnu" oli nyt (epä)tieteellisesti todistettu. 

Päätimme mieheni kanssa yhteen ääneen, ettemme enää koskaan lähde yhtä valmistautumattomina maratonille. Lupaus kuitenkin ehti vuosien saatossa unohtua, mutta toista yhtä kauheaa maratonia treenaamattomuuden takia ei onneksi ole vielä tullut eteen. Sääolosuhteet ovatkin sitten asia erikseen. 

Aivan kuin me kaksi kilpikonnaa maalinkiilto silmissä. Kuva yhtä tärähtänyt kuin kilpikonnatkin. Kultainen väri on vain hämäystä. 


Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneenkahteen:

2017
22. maraton: 29 tunnin täsmäisku – Terwamaraton 2017

2016
21. maraton: Mykistävä ennätysjuoksu - Tallinn Marathon 2016
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016

2015
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015

2014
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014

2013
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013

2012
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)

2011
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011

2010
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010

2008
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008

2007
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007

2006
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 2006

2003, 2004 ja 2005
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005

2001
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001

2000
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000

Ei kommentteja