Tikkitakista en luovu

Odotin viime talvena kovia pakkasia ja säästelin paksuimpia talvitakkejani sellaisia talvikelejä varten, jolloin yksikään vaatekappale päällä ei ole liikaa. Tiukkoja pakkaskelejä ei sitten tullutkaan, vaan käytin koko talven yhtä ja samaa tikkitakkia, oli sitten nollakeli tai miinuksia 14 plakkarissa. Jos tuli vilpo, lisäsin alle paksumman välikerroksen ja kävelin nopeammin. Toppahousut tai -hame lämmittivät jalkoja ja selkää.

Kevään koittaessa siirryin kevyempään takkiin, mutta vannoin edelleen tikkien nimeen. Kuvittelin, että olisin siirtynyt asteittain aina vain ohuempiin rotseihin kesäkuukausien myötä, mutta se on ollut vain toiveajattelua. Tikkitakki on ja pysyy.

Hihansuut lämmittävät mukavasti, sillä enhän tietenkään kuljeta hanskoja laukussani näin kesäkuumalla(?!). Varustauduin juhannussäähän lisäksi kuoritakilla. Se tuli vesisateessa ja luihin ja ytimiin yltävässä kylmyydessä tarpeen.

Toppahousuja en ota sentään esiin. En, vaikka taivaalta tippuisi ties mitä valkoista ja kylmää. Kaikkea ei sentään pidä sekoittaa, vaikka säiden herra onkin päättänyt, että tänä vuonna meillä on neljän vuodenajan asemesta vain kaksi, paksun ja ohuemman tikkitakin vuodenajat.


 Kesätakin kuva on napattu Zalandon sivuilta.                          Talvitakin taas Allt i utesta.   



Ei kommentteja